"Ootko aivan varma, ettei se käy?"
"Äitiiii.. Ääää.. Ää."
"Kyllä, valitettavasti näin on.. Ymmärrätte varmasti itsekin, kun katsotte ystävällisesti kelloa.."
"Äitiiiiii.. Yhyyyy..."
Luovuta nyt jo.. Kello on kolme aamulla, ja toi haluaa mennä pelästyttämään isänsä, joka hyvin todennäkösesti on nukkumassa ja ollu jo monta tuntia.
"Ääääääitiii!"
Kyllä on niin isäänsä tullu. Ei vaan voi lopettaa..
"Joo, äiti on tässä, mutta koeta nyt nukkua, okei kulta? Äitiäkin nukuttaa, mutta nyt pitää odottaa."
"Hei hei hei, ei, Emma, ei."
"Ei syödä räkää."
"Äää.. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!"
"Hei, etsä saa ton suuta jo tässä vaiheessa kiinni? Mä yritän hoitaa tärkeitä asioita, jos et nää."
"Joo, mä yritän."
Huoh.
"Tuuhan sit tänne."
"Eikö se nyt mitenkään käy? Me tultiin tänne New Yorkista asti. Mun on pakko nähdä mun isäni."
"Nyt on kyllä sellainen tilanne, että--"
"ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ"
"Lauren, pliis!"
"Mitä! Enhän mä tässä huuda! Emma on vaan niin väsyny tähän kaikkeen oottamiseen."
"Niin.. Ehkä teidän olisi nyt vain paras mennä jonnekin lepäämään. Kellokin on jo paljon, ja herra Stewart tarvitsee myöskin nyt lepoa."
"No niin, Emma, kohta lähetään.."
"Tä? Me ei kyllä olla menossa minnekään. Me tultiin tänne New--"
"Oot sä tosissas?"
"Kuinka nii?"
"Joo, me ei todellakaan enää jäädä tänne.."
"Sori vaan, mut mä soitan vaikka mutsille, jos se sattuis olemaan täällä nyt.. Sä voit jäädä kyllä."
"Okei, mä ymmärrän. Mut.. mä vaan olisin niin toivonu, et isä näkee vihdoin myös Emman.." Brad kuiskasi.
"Mut mehän voidaan tulla takas aamulla. Emman pitää nyt vaan saada nukuttua." sanoin.
"Okei.. Nähään aamulla. Öitä."
"Joo." sanoin.
Kunpa se nyt vaan sit olis täällä.. Kotona.
Vastaa.. Vastaa..
"Haloo?"
"Äiti!" se todella on täällä.
"Lauren! Sinäkö siellä?"
"Joo, kyllä. Ei olla pitkään aikaan kyllä soiteltu.."
"Voi, kultapieni, äitillä on ollu niin kiireitä. Meillä oli just--"
"Okei okei, ymmärrän!" nauroin. "Ollaan nimittäin just nyt täällä Nashvillessä, koska Bradin piti tulla kattomaan isäänsä sairaalaan.. Ollaan tässä nyt Emman kanssa, ja tartettais paikka, jossa nukkua.. Eli käviskö, jos tultais sinne?"
"Voi, tottakai! Tänne vaan samantien!"
"Tullaan!"
****
Miks se ei tuu?
Ei se voinu jo unohtaa..
Ja toikin vaan syö räköjänsä..
Mmmm..?
Älä vaan tuu tänne..
Hyvin todennäkösesti joku äidin miesystävä.
"Kukas sää oot?" kuului ikkunan takaa.
"Maggien tytär. Päästätkö sisään..?"
Taloon, jossa oon todella asunu toisin kuin eräät..
"Kiitos." sanoin.
"Lauren..? Eikö?"
Nyökkäsin ja kävelin sisään.
"Hei, sulta tais unohtua jotain tänne?"
"Joo, sä voitkin tuoda sen samantien tänne sisälle.."
"Äiti?"
"Voi, Lauren, ihana nähdä."
"Pitkästä aikaa, joo."
"Voi! Onko tuo Emma?"
"Voivoivoi sentään, kuka se siinä onkaan? Pieni Emma!"
"Ainiin, Lauren, tuossa on Ed. Ed, tässä on mun tytär, Lauren."
"Joo, me tossa nähtiinkin.." sanoin. Valitettavasti.
"Ja tässä on mun ihanin lapsenlapseni, Emma. Voi.. Kyllä on äitinsä näköinen."
"Kyllä Emma enemmän isäänsä muistuttaa."
"Joo, kyl noi silmät on, joo, Bradin, ihan selvästi.."
"Väsyttää.." sanoin.
"Ainiin.." sanoin. "Onhan tuolla vielä sänky..?"
"Joo, joo."
"Oikeesti?!"
"Joo, kyllä, kyllä. Mee sä vaan nukkumaan, mä hoidan kyllä Emman."
Oho. Täällä todella on sänky.. Ja vähän muutakin.
Luuleeks mutsi todella, että mä tuun vielä joskus tänne takasin..?
Toivottavasti ei..
En haluu nimittäin nähdä enää yhtään Ediä vähään aikaan..
Viimeinkin rauhassa. Ja aamulla taas matkaan.
****
Mm?
Kukakohan tuli..
"Brad? Mitä sä täällä?"
"Miks sä et vastaa?"
"Mikä on..?"
"Itket sä? Mitä on tapahtunu?"
"Hei. Kerro nyt. Mitä on oikeen tapahtunu?"
"Mun isä on.. nukkunu pois."
"Nuk-- Mitä sä tarkotat, siis kuollu vai?"
"Kyllä!"
"Eikä.."
"Mä oon tosi pahoillani.. Itke vaan."
Mitä mä oikein tein..
Ensin mä vaan mietin niin paljon omia asioitani, ettei Brad pystyny kertomaan mulle tästä reissusta pitkään aikaan, joten me myöhästyttiin kenties monta viikkoa..
Ja sitten vielä.. Ja sitten vielä mä en antanu Emmalle tilaisuutta nähä omaa isoisäänsä.
Ja toista tilaisuutta ei tule. Ei koskaan enää.
Hyvä osa vaikkakin surullinen loppu.
VastaaPoistaHarmi, että emma ei ehtinyt nähdä isoisäänsä.
Jatkoa vaan !
No voi kökkö. Iloitsin suuresti päästessäni viimein lukemaan Kleimanneja, ja heti ryntäsinkin uusimman osan kimppuun. Nyt vasta luettuani tämän tajusin, etten ollut lukenut edellistä osaa vielä. Jää nyt lukematta, ei sitä enää jälkeen päin olisi intoa lukea. Harmittaa vähän, mutta onneksi lc:si on tämmöinen, jossa joka osassa on tavallaan oma juoni, niin, ei oikein edes huomaa, jos jää osa välistä. .--D Minun mokani siis tämä. .--p
VastaaPoistaHuih, hirveän isoja kuvia! ,--o Hienoja ja tarkkoja, ja näkee tapahtumat hyvin, jee. .---D Pitäisi muuten varmaan linkittää tämä uuden osoitteen kanssa, vai ilmoitteletko vanhalle sivulle osista? .--) Ainakin tästä olit sinne ilmoittanut. .->
Voi ei, tosi kurjaa, että Bradin isä kuoli, eikä ehtinyt näkemään lapsenlastaan. .--( Ihanat muuten nuo lastenrattaat, missä Emma oleskeli. .--3
En tiedä, ärsyttääkö minua se yhden osan yli hyppy, mutta jotenkin osa alkoi tuntua vähän hutaisten tehdyltä. Teksiä oli vähän, mutta onneksi sentään olit ottanut kuvia eri kulmista. .--)
Juuh, jatkoa vaan. .-) Yritän nyt olla tarkempi ja nopeampi lukija, ettei jäisi enempää osia välistä. .--)
t. simssiliini
vupii, kiitos kommentista! :)
VastaaPoistaKasa, kannattaa kuitenkin käydä lukemassa se, koska se oli pisin osa, jonka oon ikinä tehny. ;)
Joo, tykkään kanssa nyt näistä kuvista. Siksi muutinkin tänne bloggeriin, koska tänne mahtuu isompia kuvia.
Linkitä vain tämä uusi osoite, koska en enää käy vuodatuksessa. Ilmotin itseasiassa sinne siitä edellisestä osasta. =)
Kiitti vaan. :D Tää osa ei todellakaan ollu hutasten tehty. Noihin kuviin sairaalastakin ja kaikkeen siihen lavastukseen moni monta tuntia, jotta sain varmasti tosi hyvät kuvat. Itse olin tähän osaan todella tyytyväinen, tyytyväisempi kuin edelliseen osaan.
Kommenttini katosi .-O
VastaaPoistaHyvä osa, ei kovin yllättävä aloitus?
Olin aluksi vähän häsässä, koska en tajunnut, että oltiin sairaalassa .-D Sairaala oli hienosti lavastettu, hoitajakin näytti olevan yhtä sairaalan kanssa. Surku, että Bradin iskä kuoli .-(
Huomaan, että panostit kuviin tavallista enemmän. Bloggerissa ne tosiaan ovat isompia!
Kirjoitustyylisi on välillä hieman ärsyttävä mutta välillä taas ihanan omaperäinen .-D Aah, rakastan muuten näitä maanläheisiä värejä, joita blogissasi on <3 Tämä on ehdottomasti persoonallisin tietämäni lc!
Jälleen mahtava osa! Ei kuitenkaan paras näistä kaikista, mutta silti huippu ;)
VastaaPoistaEmma on söpö awws, mistäs neidin rattaat on? Mulla itelläki kostu jo silmät ku luin tota loppua :( Pikku tyttö ei kerenny nähä omaa isoisäänsä. Eniten mua surettaa Bradin puolesta... Hmh :<
Hyviä kuvia oot ottanu jatka samaan malliin ;) En malta oottaa minkälainen tyttö Emmasta kasvaa, tuleeks siitä jo lapsi ens osassa? :D
Ainii, vielä piti lisätä että paras LC forever! :D
VastaaPoistaHyvä osa, hienoa että otat huomioon isovanhemmatkin tässä tarinassa!:)
VastaaPoistaOikein loistava osa! odotin tätä jo pitkään. Jotenkin repesin tolle kohalle " ja toikin vaan syö räköjänsä" xD mutta sitten taas jotenkin kauheen surullista että Emman ei päässyt näkemään isoisäänsä.. mutta hyvä osa oli <3 :)
VastaaPoistaT.Desire
ää oot jatkanu näitä etkä oo kertonu mulle mitää!!! :O törkeetä :D no nyt sain luettuu.. ja oot siirtäny tän bloggerii, helpompi seurata :) harmi että bradin isä kuoli :( mut onneks lauren meni äitinsä luo emman kanssa :))
VastaaPoistaainii! miten oot saanu reunat pois kuvista?
VastaaPoistaHunajainen, voi kiitos paljon kommentistasi!! :))<3
VastaaPoistaMiloú, joo, tässä oli kyllä vähemmän tekstiä kuin edellisissä osissa.. rattaat täytyy katsoa seuraavan kerran, kun pelaan, ja toivottavasti myös muistan katsoa.
tää paras? :D kiitti tosi paljon!:))
Volarea, kiitoksia! ^^
Desire, kiitti paljon!(: haluaisin kyllä tehdä osia useamminkin, mut en tiedä, miten kuukausikin menee niin nopeasti! :<
Honey, ajattelin kyllä ekana ilmottaa tuolla mun blogissa näistä uusista osista, mut sit ajattelin, et kaikki lukijat siellä ei olis kiinnostuneita.. :<
tarkoitatko niitä punaisia reunoja, jotka näkyy pelissä..? vai mitä? ^^
en tarkota niitä pelin reunoja vaan bloggerin reunoja jotka kehystää sitä kuvaa sillee vammasesti :D jos meet mun blogii ni näät niissä kuvissa ne valkoset reunat :D oon yrittäny saada niit pois mut en oo saanu..
VastaaPoistamulla ei oo kuvissa sellasia reunoja kummassakaan blogissa..! Se saattaa johtua siitä sivupohjasta. Koeta kokeilla vaikka toista ulkoasua. :)
VastaaPoistahmm.. mä oon kokeillu jo aika montaa xD ehkä se malli saattaa vaikuttaa..
VastaaPoistaHEII mistä sie oot kaikkee lataillu tosi hienoo! Siis oon superykkösfani, makeeta!
VastaaPoistaVoooooi aww <3 Aivan ihana osa! Brad ja Lauren on kuin luotu toisilleen! Mä tykkäsin ihan mielettömästi! *leijuu lähes, ota jalasta kii xD* Toi Laurenin syytös itseään kohtaan tuossa lopussa oli niin, aitoa. Ja Bradin itku. Voi toista <3 Hyvä kun en itkemään ruvennut kun Lauren lohdutti miestään :'] MUTTA yksi MURR... Sä et oo ilmottanu tästä osasta mullleeeeeee :<<< No ei se mitää, onneks päätin tulla ite tsekkaa tilanteen (;
VastaaPoistaEikä noin surullinen loppu :( Tykkäsin osasta, oon tätä jo ootellutkin:D Nauroin ku näin Edin ekaa kertaa sillä oli hieno flirtti-ilme :D Luulin myös ku sitä ovee raotettiin niin Ed tulis sieltä .__. jooh...
VastaaPoistaIhanaa, kiitos! =)
> jasmu
I.H.A.N.A.!!! Kommaan vasta nyt ekaa kertaa, ku löysin tän vasta hetki sitten... (sokee O_o):D En oo ikinä lukenu näin kiinnostavaa ja omaperästä blogia! Tää on kyllä paras!<3
VastaaPoistavou, vähä ihana. oon nyt piilolueskellu tätä jonkuaikaa ja tää on siis ah, ihana. lisäälisäälisäääääää!
VastaaPoistaAnonyymi, aika paljon oon ladannu TSR:stä. aika paljon maksullisia juttuja. tosi kiva kuulla!:))
VastaaPoistaNapu, kiittikiitti:DD<33 voi ei! no seuraavan kerran ilmoitan^^
jasmu, kiva kuulla;DD kiitti!
Gooble, kiitos!!<33 kiva että kuitenkin löysit tänne:>
loota, kiitti<3;D
Haluaisin vielä palata tuohon kommenttiini. .-)
VastaaPoistaEn olisi mitenkään voinut tietää edellisestä osasta, sillä vuodatus-osoitteestasi 10. osan linkki vei uusimpaan osaan (11.). Enkä vain muistanut, etten ollut lukenut aikaisempaa, koska viime osan lukemisesta oli kulunut niin kauhiasti aikaa. Se ei tietenkään ollut sinun syytäsi, itselläni oli vain liikaa luettavaa, enkä ehtinyt tulla ajoissa lukemaan tarinaasi. .-/ Enkä voinut tietää linkitys-asiasta, koska en ole lukenut 10. osaa, enkä aiokaan.
En minä haukkunut kuvia ja lavastuksiasi, juurihan kehuin niitä. .-( Tarkoitin, että kuvatekstisi olivat lyhyitä, ja sen takia osa oli mielestäni hutaisun oloinen. Anteeksi kuitenkin. Sain vastauksestasi kuvan, että olit suuttunut minulle, kun mainitsin hutaistusta osasta. Luen varmaankin tänään uusimman osasi. .--)
t. simssiliini
(simssiliini.vuodatus.net)
oi voi ;_; sä kyllä osaat tehdä surullisia osia. melkein alko itteäkin itkettämään.
VastaaPoista